Call of Juarez: Bound in Blood

Länkkärien ystäville tarkoitettu Bound in Blood sijoittuu Jenkkilän sisällissodan jälkeiseen aikaan, etelävaltioiden ja Meksikon alueelle. Veljekset Ray ja Thomas kapinoivat armeijaa vastaan pelastamalla oman kotitilansa kaaokselta minkä jälkeen he ovat lainsuojattomia ilman päämäärää. Heidän kolmas veljensä William, joka on muuten pappismiehiä, joutui tahtomattaan mukaan tähän seikkailuun. Päämäärä kuitenkin kirkastuu kun huhut suuresta aarteesta kantautuu Rayn korviin.

Kehittäjä:	Techland
Julkaisija:	Ubisoft
Lajityyppi:	Räiskintä, toiminta
Pelaajia:	1-12
Julkaistu:	02.07.2009
Testattu:	Windows

Yksinpeli alkaa pahasisuisen Rayn pöksyissä keskellä sotatilannetta. Ray joutuu puolustamaan tukikohtaa, ja välillä tilanteet menevät ärsyttäväksi kun vihollisia saa ampua kahdella revolverilla lippaat tyhjiksi tai kun he alkavat heittelemään dynamiittia liiankin tarkasti. Vaikeustasoa tässä tuntuu mukavasti olevan, mutta jotenkin tuntuu siltä, että peli on optimoitu konsoleille eikä tietokoneelle. Suojien käyttäminen normityyliin olisi helpompaa, mutta Bound in Blood tarjoaa hirveän hiiriviritelmän mikä tuo pelaajan pään esille ennen aseen tähtäintä eli vihollisella on hyvin aikaa ammuskella ennen kuin pelaaja kerkeää ampua takaisin. Nousemista ja lyijymyrkytyksen välttämistä helpottaa vihollisen toiminnan seuraaminen jos suojan takaa sattuu jotain näkemään. Aseissa on myös tietty määrä kuteja, joten paras hetki iskeä on silloin kun vihollinen lataa asettaan.

Pelattavia hahmoja on kaksi: veljekset Ray ja Thomas. Molemmilla on tietenkin erikoisuutensa, joten valinta riippuu pitkälti joko pelaajan pelityylistä tai kentästä. Ray on kahdella revolverilla varustettu lähitaistelija, jolta löytyy myös räjähteitä vaativiin tilanteisiin. Kaveri osaa myös avata joitain suljettuja ovia. Thomas luottaa uskolliseen kivääriinsä, mutta osaa myös hoidella vihollisia hiljaisesti jousella tai veitsillä. Thomas osaa myös kiipeillä, joten hän joutuu usein naurettavissakin tilanteissa auttamaan Rayn eteenpäin (monesti Rayn tarvitsee vain vähän hypätä saadakseen kiinni ylhäällä olevasta tasosta, mutta hän on liian tyhmä tehdäkseen sen, joten Thomas joutuu kiipeämään ja nostamaan hänet). Molemmilla on myös erikoiskykynsä mikä tulee käyttöön kun pelaaja on tehnyt tarpeeksi tappoja. Kolmas veljes on mukana lähinnä häiritsemässä tappajien toimintaa..

Yksinpelissä on viisitoista kenttää mitkä ovat räiskintäpeleille tyypillistä putkijuoksua muutamaa tehtävää lukuunottamatta. Kentän alussa pelaaja saa valita pelattavan hahmon, Rayn tai Thomasin, ja sillä mennään sitten alusta loppuun. Toinen veljes on yleensä pelaajan johtajana, määräilemässä ja ammuskelemassa. Putkijuoksulle tulee hiukan vastapainoa kahden tukikohdan sivutehtävistä mitkä pelaaja voi suorittaa vapaassa maastossa (tai no maasto on vapaa kunnes pääsee kohteeseen missä sitten alkaa olemaan taas putkimaista räiskintää). Hevosella on kiva ratsastella ja maisematkin ovat ihan länkkärimaisia. Sivutehtäviä on noin kymmenisen kappaletta.

Kenttiin olisi voinut pistää enemmän mahdollisuutta vaikuttaa tapahtumiin, koska suurin osa kentistä alkaa vain suoraan paukuttelemalla. Miksei annettu mahdollisuutta mennä saluunaan tutustumaan ihmisiin tai muuta vastaavaa? Miksi villissä lännessä vain paukutellaan? Mikseivät pelastetut neidot "vapaassa maailmassa" kiitä pelastamisestaan ja miksei heille voi jutella? Miksen voi mennä tilanteeseen aseet valmiina juttelemaan vaan aina alkaa paukuttelu suoraan kun saavun johonkin (esim. pelastustilanteissa vastustaja voisi lähteä suosiolla pois jos minulla sattuu olemaan joku hyvä etu puolellani)?

Ainakin PC-versiossa peliä varjosti raskas scriptaus eli tietyt asiat toimivat vain tietyllä tavalla. Jos menen tiettyyn paikkaan niin porukkaa alkaa tulemaan päälle, mutta jos en menekkään sinne niin sitten alue voi olla ihan autio. Ja peli ei edennyt jos kaverini on tietyssä paikassa odottamassa minua, mutta menenkin eteenpäin väärästä kohtaa lähentelemättä veljeäni. Hassua on myös se, että jos vihollinen on yli käsiaseiden kantaman, mutta kiikarikiväärillä hänet näkee niin luoti ei osu viholliseen vaikka vihollinen olisi 150 metrin sisällä. Jopa minä osuin tuolta matkalta normikiväärillä pieneen tauluun intissä vaikka en koskaan aiemmin ollut asetta käyttänyt. Onko välissä joku näkymätön suoja?

Musiikki, grafiikka ja ääninäyttely (näytöissä) luovat mukavan tunnelman, ja välillä oikeasti voi nauttia olevansa villissä lännessä. Valitettavasti pelin taistelutilanteissa ei tyypit kerro mitään vihollisen sijainnista, mutta yleensä vihollinen paljastaa itsensä turhankin helposti. Eniten tunnelmassa häiritsi tarkistuspisteiden (checkpoint) lataustauot milloin kuva "jäätyi" hetkeksi ja kaksintaistelut missä miteltiin nopeudesta. Kaksintaistelussa hiiren kursori lähtee mihin sattuu kun ase on nostettu. En kyennyt hallitsemaan sen liikkeitä, joten usein vastustaja kerkesi tappamaan minut ennen, koska ammuskelin ohitse (kursori tekee jotain tiettyä kaavamaista liikettä vihollisen läheisyydessä). Monien kuolemien jälkeen lopulta tuli aina voitto, mutta vitutusta tämä huonosti mietitty taistelu toi.. Usein osuin olkapäähän tai ihan pään viereen, mutta se ei vastustajaa pysäyttänyt.

Tarina on aika normia länkkärisettiä; uskollisuutta, rakkautta, pettämistä ja julmuutta. Tokihan myös inkkareita on ängetty hyvisten ja pahisten sekaan. Päähahmot ovat kohtuullisen uskottavia ja kertojan osuuden hoitaa veljistään huolestunut William.

Call of Juarez: Bound in Blood näytti aluksi hyvältä, mutta kiinnostus peliin väheni koko ajan sitä pelatessa. Kentät menevät samanlaisesti, suojautuminen on ihan persiistä ja ärsyttäviä kaksintaistoja tuli yhä useammin. Tunnelma on hyvä, mutta se ei pelasta huonoa yksinpeliä. Yksinpelistä voisin antaa 2/5. Kerran tuli pelattua, mutta toista kertaa en tuota jaksa.

Mutta mitä tarjoaa verkkopeli?

Noh verkkopeli ei tarjoa mitään uutta verkkoräiskintäpelien faneille eikä Bound in Blood ole edes optimoitu verkkopelaajille vaikka mahdollisuus siihen olisi ollut. Tarjonnasta löytyvät ne normit sekä pelin omana ideana Wild West Legends. Legendat on pelimuoto missä pelaajat pääsevät mukaan kahdeksaan erilaiseen historialliseen taistoon. Taistoissa on kolme kohdetta mitä toinen puoli yrittää räjäyttää ja toinen suojata. Ideana vanhaa tuttua, mutta länkkäritunnelmissa laajoissa kartoissa tämä pelimuoto saa uuden ulottuvuuden.

Call of Juarez: Bound in Blood ei olisi länkkäri ellei jokaisesta taposta saisi rahaa pisteiden sijaan. Omasta päänupista maksettava summa kohoaa aina kun pelaaja tappaa toisen pelaajan. Rahoilla voi ostaa uusia pelattavia hahmoluokkia.

Mutta mutta.. Verkkopeli kärsii monista ongelmista mitkä vievät pelistä hauskuutta. Missä on kaikki seurueet/kiltat kavereille? Miksei ole kaverikutsumahdollisuutta? Miten samaa hyvää ryhmää voi pitää kasassa ilman näitä ominaisuuksia? Ja miksi ihmeessä pitää palata pelin päävalikkoon jokaisen matsin jälkeen? Ja tokihan tilastojen vertaaminen kamujen kanssa on myös mahdotonta ellet satu olemaan tuhannen parhaan pelaajan joukossa. Verkkoviive on myös pelin ongelmana, ja siitä varoittava ikoni on sijoitettu keskelle ruutua missä se haittaa pelaajan toimintaa.

Loppusanat

Pahoittelen, että sain arvostelun aikaiseksi vasta nyt - puolisen vuotta myöhässä. Minulle ei tule automaattisesti uusimpia pelejä arvosteluun, joten joudun ne kokeilemaan kaverien luona tai ostaa omaksi, joten tästä syystä jotkut arvostelut vähän myöhästyvät tai jäävät kokonaan tekemättä.