Kategoria: Haastattelut

Vapaaehtoinen palokunta perustuu vapaaehtoiseen henkilöstöön, eli VPK-harrastajiin. Suomessa on 571 vapaaehtoista palokuntaa ja niitä on pääosin haja-asutusalueilla, vaikka joitain on myös isoimmissa kaupungeissa. Vapaaehtoisten palokuntien vastuualuetta on 95 prosenttia Suomen pinta-alasta ja sillä alueella asuu noin 45 % suomalaisista.

Vapaaehtoinen palokunta voi suorittaa samoja hälytystehtäviä kuin ammattipalokunta ja toimia yhteistyössä ammattipalokunnan kanssa. Lisäksi VPK voi hoitaa haja-asutusalueen ensivastetoimintaa ja palomiesyhdistys voi tehdä erilaisia talkootöitä. Palokuntien tavallisimpiin hälytystehtäviin kuuluvat esimerkiksi rakennuspalot, maastopalot, ihmisen/eläimen pelastamiset ja liikenne-/ympäristöonnettomuudet.

Minun tieni VPK-harrastajaksi

Minä päädyin vapaaehtoiseen palokuntaan hieman sattuman kautta, kun vastasin jäsenhakuilmoitukseen lukioni ilmoitustaululla. Kävin tuolloin tutustumassa paloasemalla ilmoituksessa kerrottuun aikaan: siellä esiteltiin paloautojen kalustoa sekä kerrottiin että mitä milläkin työkalulla tehdään. Mielenkiintoni heräsi ja aloin käymään paloharjoituksissa, eli aloitin perehtymisjakson.

Tulokas perehdytetään palokunnan toimintaan (yleensä 6 – 24 kk). Perehdyttäminen tarkoittaa sitä, että tulokas osallistuu paloharjoituksiin aktiivisesti ja osoittaa riittävää perustuntemusta pelastustoiminnasta. Perehdyttämisen jälkeen voi suorittaa sammutustyökurssin, jonka jälkeen tulee oikeus osallistua hälytystehtäviin ja suorittaa erilaisia erikoistumiskursseja.

Tämän artikkelin kirjoitushetkellä olen ollut vapaaehtoisessa palokunnassa neljä vuotta, joista kaksi vuotta hälytysosastossa. Olen kiinnostunut ihmisten turvallisuudesta ja monenlaiset tekniset laitteet kuuluvat myös kiinostusalueeseeni, joten tämä harrastus vastaa minun tarpeitani. Vapaaehtoispalokunta vaatii harrastuksena omien taitojen ylläpitoa ja kehittämistä, eli säännöllistä paloharjoituksissa käyntiä. Ryhmähenkisyys on hyödyllistä, koska toiminta on yleensä parityöskentelyä.

Harrastuksen voi katsoa antavan paljon käytännönläheistä kokemusta ja eväitä itsensä kehittämiseen. Olen oppinut VPK:ssa paljon hyödyllisiä taitoja, sekä saanut mukavia tuttavuuksia. Palokunnassa oppii mm. ensiapua, toimintaa onnettomuustilanteessa, tulipalon sammutusta sekä onnettomuusriskien arviointia. Palokunta tarjoaa myös kuntosalin, jossa voi kehittää omaa kuntoaan harrastuksen ohella. Ja mikä tärkeintä: olen päässyt auttamaan ihmisiä mitä erilaisimmissa tilanteissa.

Miten vapaaehtoisuus toimii pelastustoimessa?

Hälytyksen vastaanotettuaan vapaaehtoiset miehittävät paloaseman ja paloautot lähtevät kohteeseen. Sammutussopimuksen tehneet VPK:t (sopimuspalokunnat) saavat pienen rahallisen korvauksen hälytystehtävästä, mutta niissäkin vapaaehtoisuus on perimmäinen kantava voima. Hälytykseen osallistuminen on siis vapaaehtoista, eli aina ei ole pakko lähteä, jos ei millään siinä tilanteessa kerkeä. Jotkin palokuntalaiset ovat saaneet päätoimiselta työnantajaltaan luvan osallistua VPK:n hälytystehtäviin työajallaan.

Paloharjoituksilla varmistetaan vapaaehtoisen henkilöstön ammattitaitoisuus. Harjoituksia järjestetään säännöllisesti ja niissä kerrataan vanhoja asioita sekä opetellaan uusia taitoja. Harjoitukset ovat yleensä käytännönläheisiä ja koostuvat eri aiheista; esimerkiksi ensiapu, savusukellus, kattotyöskentely, ajoharjoittelu, liikenneonnettomuudessa pelastaminen, tikasharjoittelu tai vesiselvitykset.

Vapaapalokuntalaisen motiiveja harrastukseen voivat olla esimerkiksi:

• Toiminnan ja jännityksen halu
• Kiinnostus turvallisuusasioista ja halu auttaa ihmisiä
• Kiinnostus erilaisista koneista ja tekniikasta

Miten aloittaa harrastus?

Helpoin tapa liittyä on mennä käymässä paikallisella vapaaehtoisella paloasemalla, koska sieltä saa tarvittavat ohjeet harrastuksen aloittamiseen. Sitoutumisia ei tarvitse tehdä, eli jos perehtymisjakson aikana harrastus ei tunnu sopivalta, niin voi kertoa ettei halua jatkaa. Mitään aikaisempaa kokemusta ei vaadita, vaan palokunta antaa kaiken peruskoulutuksen. Vapaaehtoinen palokuntatoiminta sopii harrastukseksi niin miehille kuin naisille.

Video toiminnasta

Aiheesta muualla

• Suomen pelastusalan keskusjärjestö (SPEK)
• VPK – Vapaaehtoiset valmiina!

World of Warcraft on yksi maailman suosituimpia nettipelejä (MMORPG). Peliä pelaa noin 8-13 miljoonaa pelaajaa. WoW julkaistiin 23.11.2004, ja siihen on tullut tähän mennessä kaksi lisäosaa; The Burning Crusade (16.01.2007) ja Wrath of the Lich King (13.11.2008). WotLK myi ensimmäisen vuorokauden aikana 2.8 miljoonaa kappaletta. Lisäosa Catalysm on tulossa marraskuussa 2010.

WoW on kuukausimaksullinen peli joka maksaa noin 10-13 euroa riippuen miten maksaa, ja jokainen lisäosa maksaa erikseen. Päivitykset ovat ilmaisia, ja ne tuovat joskus lisää sisältöä.

WoW:n perusidea on tehdä paljon tehtäviä, etsiä parempaa kamaa käytettäväksi sekä tappaa paljon vihulaisia (pve) ja vastapuolen pelaajia (pvp). Maksimitaso tarjoaa Heroic-luolastoja sekä isojen ryhmien raideja. Herkkuna päällä on lemmikkien ja muiden tarpeettomien juttujen keräämiset.

Luen aktiivisesti MuroBBS:n foorumia missä tämäkin peli on aktiivisesti esillä, joten poimin kaksi aktiivista keskustelijaa pyytääkseni heiltä haastattelua. Kiekura-nimimerkillä kirjoitteleva Christian lupautui haastatteluun. Hän pelaa trollishamaanilla nimeltä Lokrei Ravencrest-serverillä kiltassa Electric Wizards (Armory).

World of Warcraft: Toinen maailma

Kuinka kauan olet pelannut wowia ja mistä innostus alkoi?
Tulisko siitä tuossa se 4 tai 5 vuotta täyteen. Innostus lähti aika perus-asioista. Asuin silloin vielä maalla ja pelasin siellä Warcraft kakkosta, jonka olin saanut kummiltani lahjaksi. Lisäksi pelasin Tibiaa joka on 2D-peli, levutettiin charactereita ja pelattiin muiden kanssa internetissä. Sain sitten isoveljetä uuden koneen ja kaveri sanoi, että lopetetaan Tibia ja ostetaan tämmöinen peli kuin World Of Warcraft. Noh minä ostin ja siitäpä se sitten lähti.

Kuinka monta hahmoa sinulla on (ja miksi niin monta)?
Tällä hetkellä vain kaksi level 80. Tulen levuttamaan vielä monta level 80/85 kun tuo uusi lisä-osa tulee syksyllä. Hahmoja on siksi niin monta, koska tykkään levuttaa niitä uusia hahmoja ja kun se hahmo on level 80 alkaa peli tavallaan alusta ja alkaa kaikki hauskuus. Pitää hankkia parempaa gearia, pääsee raidaamaan, PvP alkaa kunnolla. Mutta minulla oli TBC (siis edellinen lisä-osa The Burning Crusade jossa maksimilevu oli 70) myös kaksi level 70. Hunter ja Shaman. Mutta lopulta päätin myydä accounttini.

Kauanko olet pelannut päähahmollasi, ja miksi se on muita parempi?
Tällä shamaanilla vasta pari kuukautta, kuukauden maksimilevelillä. En näe sitä muita parempina. Jokainen class on hyvä, hyödyllinen ja hauska. Se riippuu vain pelaajasta itse. Minä vain nautin shamaanilla pelaamisella.

Kuinka usein raidaat viikossa?
No guildin kanssa sen 3-6 kertaa viikossa. Yleensä 3-4 päivänä joinakin päivinä saatan raidata sen 6-7 tuntia päivässä jos tulee toinen raidi toisen perään. Sitten vielä jotkin raidit mitä Pugitan. Eli suunnilleen jokapäivä.

Paljonko pelaat wowia päivässä?
Päivässä hieman riippuu. Viikonloppuisin olen yleensä juomassa/kavereiden kanssa. Mutta sanotaan noin 9-12 tuntia päivässä.. Kuhan pääsen töihin se tulee tippumaan paljon. Noin 5-6 tuntiin.

Mitkä ovat pelaamisen kustannukset?
Siis ensin ostat pelit, jotka tekevät sen 60-70e. Sitten se onkin noin 11-12 euroa kuukaudessa. Nämä ovat pakolliset kustannukset. Sitten on tietysti jotain muuta esim. voit vaihtaa characterisi miehestä naiseksi jne. Nämä eivät ole pakollisia vaan vapaaehtoisia.

Mikä innostaa sinut pelaamaan päivästä toiseen samaa peliä?
Erinlaisuus, suosio, todella hyvä toteutus. Voit tehdä jokapäivä eri asioita, tekeminen ei varmasti lopu.

Mimmoisena pelaajana itseäsi pidät?
Semmoinen rento, hyvä omasta mielestä aika taidokas ja tiedän asioista aika paljon. PvP en osaa eikä pahemmin kiinnostakkaan. Rento helposti tutusttava heppu. Pelaan tätä huvin vuoksi.

Onko sinulla ns. ”livekamuja” samalla serverillä?
Ei enää. Olen pelannut melkein koko wowi ”urani” ajan yhdellä samalla serverillä IRL-kavereitteni kanssa. Nyt vaihdoin servua, koska pääsin parempaan guildiin. Ja olen tyytyväinen vaihtooni.

Mistä löytyi ensimmäiset kunnon kaverit pelistä?
No edelliseltä servulta. Mutta tällä nykyisellä on niin paljon enemmän suomalaisia, että tällä hetkellä täällä minulla on paljon paljon enemmän kavereita.

Kiltanne hakee lisää väkeä riveihinsä. Mikä tekee teidän kiltastanne muita paremman ja miksi kannattaa liittyä juuri siihen?
Eihän se nyt maailman paras ole jos katsotaan näitä PvE boss tappoja (joissa ykkösenä on muuten suomalainen kilta Paragon). Mutta tykkään kyllä killasta todella paljon. Otettu todella hyvin vastaan, heti tuli spotti raideihin ja olenkin siitä asti ollut joka raidissa mukana.

Electric Wizards ei ole liian vakava kilta. Pelissä tärkeintä on se hauskuus, eli ei vedetä ihan pallopunasena, mutta sitä edistystäkin pitää tulla, sillä sekin on hauskaa ja siitä nauttiin kun kaataa bossin jota on reenannut kauan. Mumblessa on kiva jutella ihan niitä näitä ja heittää läppää kiltachätissä. Luultavasti tulen olemaan tässä killassa niin kauan kuin se on vain mahdollista.

Parhaimmat muistosi wowista?
Luultavasti ne kun sain huntterin ja shamaanin level 70 ja saatiin guildin kanssa kaadettua jotain vaikeita bosseja. Wotlk ehdottomasti EW-kiltaan joinaaminen. Odotetaan jospa saisi tuon tämän hetken pahimman bossin down. Eiköhän se tule olemaan se ykkös moment sitten.

Hienoin PvP-tapposi?
En pelaa pahemmin PvP joten ei niitä voi eritellä. Mutta hauskimpia on ehdottomasti jotkut tiukat ja pitkät tappelut.

Noloin tilanteesi?
Ei ole vielä itse asiassa sattunut mitään kovin noloa. Tai ei ainakaan tule mieleen.

Pelaamisen huonot puolet?
Huonoja puolia ovat ne, että peliin jää helposti koukkuun ja pitää pelata enemmän ja enemmän, että saavuttaa jonkin tavoitteen nopeasti. Mutta nykyään pelaaminen vähentynyt vain siksi, että näen raidaamisen ainoana ilona ja lähinnä vain ne raidit teen. Myös rahaa menee jonkun verran, pitää olla edes jonkinlainen kone ja saattaa jopa pilata kavereisuhteita, ellei osaa pitää pelaamista rajoissa. Ihan henkilöstä itsestään kiinni. Varsinkin koulunkäynti saattaa kärsiä, mutta edelleen henkilöstä itsestä kiinni. Saattaa siihen vaikuttaa moni muukin asia, mutta siitä voi syyttää myös peliä.

Suretko peliin kulutettua aikaa?
En sure peliin menetettyjä tunteja. Olen itse päättänyt milloin pelaan, ja joka hetkestä olen nauttinut ja pitänyt.

Mimmoisia vinkkejä haluaisit toivottaa uusille pelaajille?
Rohkeasti vain mukaan! Vaikka se levutus saattaisi tuntua tylsältä, tai tuntuu vievän pitkään, älkää välittäkö. Pitää vain ajatella mitä kaikkea voi tehdä level 80 ja jos se levutus tuntuu tylsältä voihan sitä kokeilla vetää PvP. Se palkitaan kun pääset level 80. Seuratkaa aktiivisesti wow aiheisia sivustoja esim mmp-champion, goblinexplosives. Roheasti mukaan ja pelamaan tämä on hauskaa. Pitää vaan muistaa pitää se rajoissa ja antaa aikaa kavereillekkin.

Naxxramas – Frostwyrm Lair

Video ei liity haastattelijan hahmoihin tai kiltaan, mutta näyttää vähän raidausta.

Lähestyin Sosiaalisesti rajoittuneet -sarjakuvan tekijöitä mailitse haastattelun merkeissä, ja toinen sarjiksen käsikirjoittajista suostui puhumaan koko porukan puolesta. Vastaajana toimii siis Ossi Mäntylahti, koska Piiran veljekset ovat ujoa porukkaa. Piirat antavat taiteen puhua puolestaan. Kysymykset ovat kuitenkin tarkoitettu kaikille.

Sosiaalisesti rajoittuneet on suomalainen IT-aiheinen nettisarjakuva jota alettiin julkaisemaan 20.9.2000. Vuonna 2004 Sosiaalisesti rajoittuneet sai ihka oman suomalaisen verkkotunnuksensa, sosiaalisestirajoittuneet.fi. Sarjakuva ilmestyy yleensä päivittäin, mutta joskus lukijakunta joutuu kärsimään pienistä pausseista. Vuosien varrella hahmot ja aiheet ovat muuttuneet, mutta edelleen käyn lähes päivittäin tutkimassa uusimman sarjiksen.

Sosiaalisesti rajoittuneet kertoo IT-alan ihmisten työstä ja elämästä. Sarjan sankareina esiintyvät ohjelmoijamestarit C ja Plus. Yhdessä he muodostavat taisteluparin C++. Nörttien työpaikalle bisnesasennetta tuovat firman pomot ja viehkeyttä puolestaan lähettityttö Iipee, myyntijohtaja eLisa sekä miespuolinen Blondisihteeri. Nörttien luja usko tietotekniikan kaikkivoipaisuuteen tarjoaa luonnollisen ja herkullisen asetelman. IT-alan ihmiset osaavat nauraa itselleen.

Alla 22.09.2000 julkaistu strippi.

Lukijatutkimuksen mukaan sarjakuvaa seuraavista on 63% yli 18-vuotiaita. Lukijoiden keski-ikä on 22.6 vuotta ja suurinosa heistä on miehiä (90%). Vierailuja on kuukaudessa yli 250000, ja kullakin käyntikerralla lukijat viettävät sivustolla keskimäärin 9 minuuttia. 64% käy sivulla aina kun uusi sarjakuva ilmestyy.

Noh, pidemmittä puheitta: Ole hyvä, herra Mäntylahti!

Sosiaalisesti rajoittuneet: Haastattelussa Ossi Mäntylahti

Tekijöistä sekä Pekka että Jukka Piira ovat kummatkin erittäin taiteellisia ja visuaalisesti lahjakkaita. Erityisesti Jukka. Allekirjoittanut toimii käsikirjoittajana ja yleismiehenä. Lisäksi porukassa on mukana Kenneth ”Kennu” Falck, joka on ollut aktiivinen taustajärjestelmien ja tekniikan kehittämisessä. Viralliselta titteliltäni minä olen vissiin julkaisija, kun sellainen vastuupositio nykyään webbisivuilla pitää olla.

Ensimmäinen julkaistu Sosiaalisesti rajoittuneiden sarjakuva on Elisa.

Olikos herroilla toiveammattia pikkuisena ja mitäs teistä lopulta tuli?

Tietotekniikka on ollut meille kaikille armas harrastus, josta tuli loppujen lopuksi töitä.

Miten saitte idean sosiaalisesti rajoittuneeseen nörttisarjikseen?

Sosiaalisesti rajoittuneet aloitti julkaisunsa Sunpoint.net -portaalin suojissa. Halusimme tuottaa portaaliin uniikkia sisältöä ja aika (vuosituhannen vaihde) oli varsin kypsä myös nörttien näkemyksen julistamiselle.

Onko teillä esikuvia, jotka ovat innoittaneet?

Suomalaisista sarjakuvista B. Virtanen ja ulkomaisista Dilbert. Näissä tosin on se merkittävä ero, että päähenkilöt inhoavat töissään oloa ja ovat siellä pakosta. C ja Plus puolestaan rakastavat töitään.

Miten nörttisarjiksesta tuli näin suosittu?

Voisin väittää, että saatamme puhutella kohdeyleisöä oikein.

Miten toteutatte sarjakuvan teknisesti? Mimmoista tekniikkaa käytätte piirtämisessä ja kauanko yhden sarjiksen piirtämiseen menee aikaa?

Tästä on tarkempi esittely esittelysarjassa, joka alkaa tästä linkistä.

Sarjakuvat tehdään puoliksi paperilla + kynällä ja puoliksi tietokoneella. Luonnostelu lyijykynällä, puhtaaksipiirto musteella. Sitten skannaus ja loppuun käsittely tietokoneella.

Mikä on paras paikka piirtää sarjakuvia?

Piirtämiseen soveltuu parhaiten kallistettu piirtopöytä.

Piirrättekö muuta kuin Sosiaalisesti rajoittunutta?

Emme. Sosiaalisesti rajoittuneissa itsessään on tarpeeksi tekemistä.

Onko teillä kokemusta tietokoneeseen liitettävästä piirustusalustasta?

Kyllä, mutta toistaiseksi ne eivät ole tarjonneet yhtä hyvää piirtokokemusta, kuin kynällä ja paperilla.

Mistä kaikki ideat sarjakuviin tulee?

Kiistämme jyrkästi kaikki yhtäläisyydet tositapahtumiin. Kaikki on puhdasta mielikuvituksen tuotetta. Yhtä ainuttakaan todellisuuden tapahtumaa ei ole referoitu sarjakuvassa!

Mitkä ovat suurimmat saavutuksenne sarjakuva-alalla?

Sarjakuvastrippi Poreallasbileet on varmasti Suomen webbisarjakuvahistorian tuotantokustannuksiltaan kallein. Jouduimme kuluttamaan runsain mitoin aitoa Pepsi Maxia, jotta saimme C:n ja Plussan altaaseen.

Mimmoisia tuntemuksia lukijoiden kirjoittama arvostelu saa aikaan?

Kiitämme kaikista kommenteista. Lukijoitten mielipiteet ovat meille tärkeät. Jopa niin tärkeät, että otamme sen huomioon sarjakuvan sisällössä ja vielä moneen otteeseen.

Sarjakuva on edennyt pahasti sosiaalittomuudesta sosiaalisuuteen. Enää ei edes pahimmat nörtit ole yksin. Onko tekijöillä jotain sanottavaa tähän?

Kiistämme jyrkästi C:n, Plussan ym. myönteisten osakeoptiosalkkujen kurssikehityksen vaikutuksen tähän. Katsos kaikki naiset eivät valitse miehiä ulkonäön perusteella. Myös sisäiset arvot ratkaisevat.

Pipsa on pahasti syrjäyttänyt toimiston kestonörtit, taistelupari onkin jo palkattomana, joten näemmekö vielä kaksikkoa koodaamassa, pelaamassa ja huvittamassa lukijoita? Ei kai kaksikon vähäinen ruutuaika ole pysyvää?

Älä huoli…

Mikä on Sosiaalisesti rajoittuneen tulevaisuus? Onko suuria muutoksia luvassa?

On, mutta puhumme niistä mielellämme vasta, kun on jotain konkreettista kerrottavaa.

Koska sarjakuvalehti tai -kirja ilmestyy vanhoista sarjiksista?

Tämä on aika vaikea kysymys. Tällainen kirja ilmestyy heti, kun sille löytyy kustantaja.

Ongelmana kirjajulkaisun kanssa on yksinkertaisesti raha. Koska Sosiaalisesti rajoittuneet on tehty alun alkaenkin värisarjakuvana, pitäisi albumi myös tehdä nelivärisellä painatuksella. Tämä on merkittävästi kalliimpaa, kuin mustavalkopainatus. Käytännössä puhuisimme noin 2-4 euron painokustannuksista per albumi ja jotta albumijulkaisusta jäisi jotain käteenkin, täytyisi painatuserän myös olla tuhansia kappaleita. Näin liikutaan siis helposti noin 5 – 10 000 euron kerta-investoinnissa. Tietysti jos albumeja saisi kaupaksi koko painoksen 7-8 euron hinnalla, hommasta jäisi ihan hyvin käteen. Mutta tässä on jo aika monta jossia.

Tuoko tissit lisää lukijoita ja aktivoivatko ne vanhoja lukijoita uudestaan aktiiviseksi? Vai onko niiden tarkoitus vain avata tuottajien haaveita?

Tissit esiintyivät Sosiaalisesti rajoittuneissa ensimmäistä kertaa stripissä Edit… Undo. Strippi julkaistiin alun perin 26.9.2000.

Jouduimme tuolloin harkitsemaan, piilottelisimmeko pikselinisät häveliäisyyssyistä, mutta päätimme olla sensuroimatta itseämme. Emme oikein nähneet moiselle itsesensuurille pointtia.

Jos joku loukkaantuu pikkutuhmista _piirros_kuvista, ongelma on enemmän kyllä katsojassa kuin tekijöissä.

Mitä hyvä sarjakuva vaatii?

Sarjakuvan oleellisin asia on hyvä käsikirjoitus. Sarjakuva taiteen muotona on ilmaisua ja ilman sisältöä – siis sitä mitä ilmaista – koko homma jää ontoksi kuminaksi. Sarjakuva vaatii myös hyvää teknistä ulostuloa, kuten mikä tahansa taidemuoto. Jos ei osaa piirtää, piirrostaiteen julkitulo on huono ja homma näyttää amatöörimäiseltä.

Mimmoisia vinkkejä antaisit harrastuksesta kiinnostuneille?

KIRJOITA käsikirjoitukset ylös tietokoneelle. Siis kirjoita mitä kussakin stripin ruudussa tapahtuu. Kirjoita myös repliikit. Hio tätä käsikirjoitusta, kunnes piirtäminen on helpoin vaihe.

Älä ahnehdi liikaa. Tee mieluummin joukko hyvin tehtyjä strippejä (tms.) ja lopeta sitten, kuin yet-another webbisarjakuva, joka ei päivity ensimmäisen kuukauden jälkeen.

Mitä kirjallisuutta tai nettisivustoja suosittelisitte uusille harrastajille?

Yksi on ylitse muiden: Scott McCloudin Understanding Comics (Google).

Paljonko tämä harrastus maksaa teille ja tienaatteko harrastuksella jotain?

Tienaamme hommalla sen verran, että kakkukahvit on varaa juoda silloin tällöin. Suomenkielisellä markkinoilla ei kuitenkaan kannata hirveästi elätellä toiveita sarjakuvataiteilusta ansioammattina. 95% mainostuloista tulee bannerimainoksista. Meillä on sivustolla yksi banneripaikka.

Haluatteko lähettää terkkuja lukijoille?

Lämmin kiitos kaikille Firefoxin AdBlock-laajennus päällä sosraj.fi-sivustolla surfaaville. Blokkaamalla sen *yhden* *ainoan*

*mainoksen* sivulta annatte tekijöille merkittävän signaalin arvostuksesta.

Vielä lämpimämpi kiitos Matin Maapallon Sarjisbortaalin kaltaisille moraalittomille nilviäisille, jotka varastavat sisällön sarjakuvasivustoilta ja esittävät sen omana sisältönään. Emme ole halunneet tarkoituksella lähteä estämään hotlinkitystä, koska siinä on suuri vaara false positive -virheille. Mutta mieli olisi tehnyt pariinkin kertaan.

Sosiaalisesti rajoittuneet netissä

• Sosiaalisesti rajoittuneet (Wikipedia)
• Sosiaalisestirajoittuneet (IRC-Galleria)
• Sosiaalisesti rajoittuneet (IRC-Galleria)
• Sosiaalisesti rajoittuneet sarjakuva kirjaksi! (Adressit.com)
• Sosiaalisesti rajoittuneet, explained (Irstaat sutturat)

Loppusanat

Kiitoksia haastattelusta.

Voisin tähän loppuun vielä todeta, että ensimmäisen kerran tissit esiintyi sarjakuvassa sarjakuvan toisessa jaksossa nimeltä Bittimies ja Playboy jos lehtikuvat lasketaan mukaan.

Matin maapallo on ajettu alas jo aikaisemmin tänä vuonna eikä kyseinen palvelu edes julkaissut Sosiaalisesti rajoittunutta vaikka muita suosittuja julkaisikin. Sen sijaan samanlainen palvelu Sarjis.info on vielä olemassa, ja siellä on Sosiaalisesti rajoittuneet mukana.

Olen syvästi pahoillani siitä, että minäkin olen heikkoina hetkinä turvautunut Firefoxin Adblock Plus -lisäosaan, joka noita mainoksia blokkailee. Toivottavasti osa lukijoista klikkailee aktiivisesti bannereita, että tämän loistavan sarjakuvan tuottajat saavat kahvinsa.

Ensimmäinen kuuluisuus on suostunut haastatteluuni. Sarjisduunarina ja graafikkona tunnettu taitelija Milla Paloniemi (Wikipedia) innostui heti haastattelusta kun vihdoin sain häneen yhteyttä. Paloniemi tunnetaan parhaiten Kiroileva siili -sarjakuvasta, mutta olen nähnyt kauppojen hyllyillä myös Tassutellen -sarjakuvaa. Henk.koht. en ole siilin suuri fani, mutta seuraan aktiivisesti Paloniemen En vain OSAA! -sarjakuvaa mikä kertoo hänen elämästään sekä ottaa kantaa tärkeisiin asioihin.

Lähetin aluksi viestiä Facebookin kautta, mutta koska sieltä ei kuulunut mitään vastausta moneen päivään niin päätin sitten yrittää mailitse 25.03. mihin vastaus tulikin heti seuraavana päivänä. Milla oli valmis joko tapaamaan tai vastaamaan kysymyksiin mailitse, joten lähetin kysymykset iltasella 26.03. Myöhemmin tajusin, että olisi pitänyt sopia tapaaminen niin olisin saanut vastaukset nopeammin ja kaupan päälle vielä nimmarinkin. Alla olevassa sarjakuvassa vähän omia tuntemuksiani ensimmäisen yhteydenoton tiimoilta. Ensimmäinen oma sarjikseni. 🙂

No saatuani kysymykset lähetettyä odotin pikaista vastausta, mutta kun ei viikonkaan päästä vielä mitään kuulunut niin pistin mailitse kyselyä. Kiirusta tuntuu neidolla olevan, joten päätin kärsivällisesti vain odottaa vastauksia kysymyksiin. Lupasi hoitaa kysymykset vielä saman päivän aikana, mutta taisi unohtaa kokonaan. Noh, toinen viikko meni ilman yhteydenottoja. Kolmannella viikolla tuli pahoittelut kiireistä, ja lopulta sain vastaukset kysymyksiini.

Haastattelussa Milla Paloniemi

Lähdetään liikkeelle pakkokysymyksellä eli milloin teit ensimmäisen oikean piirrustuksesi ja sarjakuvasi?

Ei tiedä/muista tarkalleen. Mulla on selkeä muistikuva lapsuudesta, jolloin olin toosi pieni, ehkä 2 tai 3v ja pidän kädessä vahaliitua, jolla piirrän kahta ”pääjalkaista” jollekin pahviselle materiaalille. Se esitti mua ja veljeäni. Oon piirtänyt siis käytännössä niin kauan kuin oon siihen fyysisesti kyennyt. Tarinoita aloin piirtää jo myös alle kouluikäisenä. Niissä oli eläimiä. Enimmäkseen jäniksiä, joutsenia ja pitkäkorvaisia koiria. Disneyn Bambilla ja muilla piirretyillä oli varmasti jotain osuutta asioihin.

Oliko sinulla haaveammattia pienenä? Mikä se oli?

Ekoja haaveammatteja taisivat olla taitoluistelija ja balettitanssija. Olin molemmissa mielestäni ”tosi hyvä” kersana. Myöhemmin aloin haaveilla (ja haaveilen edelleen) jostain eläimiin liittyvästä ammatista.

Onko sinulla ketään esikuvaa tms?

Hevoshullu-lehden sarjakuvapiirtäjä Lena Furberg, sekä suomalainen ”sarjakuvan grand old man” Veikko ”Joonas” Savolainen.

Mikä oli ”ponnahduskivesi” kuuluisuuteen?

Kiroileva siili. Tietenkin. Se tuli suosituksi ensin netin kautta. Eka lehtijuttu tehtiin kai keväällä 2006.

Mistä kaikki ideat sarjakuviin on tullut?

Mun päästäni.

Mimmoisia välineitä käytät ja miten sarjakuvasi piirrät? Miten kuvat koneelle ja mimmoista jälkimuokkausta?

Ei mulla oo mitään vakiovälineitä. Piirrän milloin milläkin välineellä joka eteen sattuu tulemaan, ei sillä ole koskaan ollut mulle kamalan suurta merkitystä. Kokeilen jatkuvasti uusia tekniikoita. Siilejä piirrän mustalla tussilla, kuitu tai kuulakärkisellä. Olisi kiva löytää helppo ja mukava väline, joka kestäisi vähän pidempään.

Skannerina mulla on tällä hetkellä Mustek-merkkinen a3-skanneri, joskaan se ei suostu skannaamaan siististi a3:sia… Kuvat käsittelen, siis ellen oo tehnyt niitä kokonaan koneella, mitä en kylläkään juuri harrasta, Adobe Photoshop CS3:lla. Käsittely tarkoittaa Siileissä esim. skannaamista isolla resoluutiolla, roskien poistoa ja mahdollisesti sävyjen korjailua (mustemmaksi). Blogisarjiksistani ison osan ja esimerkiksi Lemmikkiin tekemäni sarjikset väritän koneella, joko käyttäen hiirtä tai väritystyökalua. En ole kovinkaan hyvä kuvankäsittelyssä tai teknisissä asioissa muutenkaan, mutta pärjäilen.

Oletko käyttänyt tietokoneeseen liitettävää piirustusalustaa?

En ole koskaan käyttänyt. Kerran kokeillut. Piirrän mieluumin muualla kuin koneen ääressä. Se on paras osa työssäni, sitä voi tehdä melkein missä vaan.

Mitkä ovat suurimmat saavutuksesi sarjakuva-alalla?

En mä oikein tiedä. Mä en oo oikeastaan vielä saavuttanut sellaista, mihin olisin todella pyrkinyt. Suomen myydyimmäksi yltäneen kirjan tekeminen saattaa olla jonkinlainen saavutus, mutta en ole siitä oikeastaan kovin ylpeä. Kiitollinen, tottakai. Mutta en niinkään koe sen olevan mikään unelmieni täyttymys. Suuri saavutukseni voisi olla esimerkiksi useita vuosia työstämäni pitkä sarjakuvanovelli, johon olisin käyttänyt aikaa ja vaivaa niin paljon, että tarvitsisin todella lomaa sen jälkeen. Sellainen on kyllä aluillaan, mutta se ilmestynee sitten vasta vuosien päästä, täydellisenä. Siilin kanssa koen päässeeni jotenkin liian helpolla.

Mistä tuli idea norpatin ”En vaa osaa” -sarjisblogiin? Paljonko blogilla on aktiivisia lukijoita?

En tiedä paljonko sillä on lukijoita. En koskaan seuraa minkään sarjakuvieni lukijamääriä tai myyntitilastoja aktiivisesti. Pääasia, että edes JOKU lukee julkaistun sarjakuvan, silloin ”tehtävä on suoritettu”. Idea blogiin tuli muilta piirtäjiltä. Reetta Laitisella oli esimerkiksi sarjisblogi ennen minua, joten innostuin itsekin ajatuksesta ja päätin lopettaa kokonaan aiemmin pitämäni kirjoitusblogin. Löysin uuden tavan avautua, enkä oo toistaiseksi katunut hetkeäkään blogin perustamista vaikka se on välillä ollut rankempaakin ja usein tekee mieli poistaa varsinkin alkuaikojen merkintöjä. Lausahdus ”En vaan osaa!” kertoo kaiken olennaisen persoonastani ja tavastani elää ja olla. 🙂

Mitä hyvä sarjakuva vaatii?

Hyvä sarjakuva tuntuu sekä tekijässä ja lukijassa. Kuvasta näkyy millaisella mielellä/intohimolla se on tuotettu ja onnistuu välittämään lukijalleen/katsojalleen jotain samaa. Tämä on minun määritelmäni hyvästä sarjakuvasta. On toki niitäkin, jotka pitävät sarjakuvista, joita tehdessä yksi ideoi, toinen piirtää, kolmas tussaa ja neljäs värittää.

Mimmoisia vinkkejä antaisit harrastuksesta kiinnostuneille?

Jatkaa sitä. Nauttii siitä.

Mitä mieltä olet minun ensimmäisestä sarjakuvasta? Mikä on hyvää ja mikä huonoa? Miten pitäisi parantaa?

Ekaksi sarjikseksi tosi hieno! Ilmeet hallussa ja ”hahmonkin” tunnistaa samaksi kaikissa ruuduissa. Piirrosjälki on hieman hakevaa vielä, mutta piirtämällä paljon ja nauttimalla piirtämisestä se rentoutuu ja muokkautuu varmemmaksi (hankala selittää, se pitää kokea

ja nähdä). Eri välineitä kannattaa myös kokeilla ja eri papereita. Luonnoskirjan kantaminen mukana ja tekemällä piirtämisestä

jokapäiväisen harrasteen oppii paljon ja vähän kuin huomaamatta.

Miten minusta tulisi hyvä sarjakuvapiirtäjä?

Eli lyhyesti: piirtämällä paljon ja kokeilemalla uutta kokoajan. Ja hyväksymällä se, ettet koskaan oikeastaan ole ”valmis.” Aina voi oppia uusia juttuja.

Mitä kirjallisuutta tai nettisivustoja suosittelisit uusille harrastajille?

Mari Ahokoivun Sarjakuvantekijän opas (Googlen haku) on tosi hyvä ja selkeä opas, varsinkin nuoremmille tekijöille (opastajakin on nuori). Sarjiksia

kannattaa katsella ja lueskella avoimin mielin kaikenlaisia, tarkkailla piirrostyyliä ja kerrontatapaa. Vaikutteitakin saa vapaasti ottaa, kunhan ei omaksu täysin jonkun muun tyyliä. Kvaak.fi:stä (linkki) löytyy paljon vinkkejä ammattilaisilta ja ammattitaidottomilta (siellä voi myös haukkua tai kehua muiden sarjiksia ;))

Haluaisitko lähettää terkkuja lukijoille?

Tärkeintä ei ole että osaa, vaan se, että haluaa. Mun motto 😉

Kiroileva siili

Kiroileva siili sai julkisuutta pahan sisunsa ja kauhian kiroilunsa ansiosta. Mahtoiko tämä sarjis tulla taiteilijan patoutuneiden tunteiden seurauksena? Sarjakuva sai huomiota tammikuussa 2007 Ilta-Sanomien kuukauden kotimaisena sarjakuvana, jolloin omakustanteena julkaistu ’Kiroileva siili’ -albumi nousi Akateemisen kirjakaupan alkuvuoden 2007 myydyimmäksi sarjakuva-albumiksi. Helmikuussa 2007 Sammakko julkaisi kovakantisen Kiroileva siili -kokoelman mikä nousi Suomen myydyimmäksi kirjaksi sekä pysyi koko kevään yhtenä Suomen myydyimmistä kirjoista. Kemin sarjakuvapäivillä 2007 sarjakuvapiirtäjä Milla Paloniemi palkittiin Strippi-Lempi-palkinnolla ’Kiroileva siili’ -sarjakuvastaan. Vuonna 2008 sarjakuva voitti ensimmäisen Sarjakuva-Finlandia-palkinnon.

Kiroileva siili koristaa nykyään paitoja, mukeja, autoja ja ties mitä muuta. Legenda!

Milla netissä

• Norpatti
• Kiroileva siili
• Tassutellen
• Sammakko: Milla Paloniemi
• Wikipedia: Milla Paloniemi
• Sarjakuvablogit: En vain OSAA! (aktiivinen)
• Vuodatus: En vain OSAA! (vanha)
• Facebook: Milla Paloniemi
• IRC-Galleria: norpatti
• YouTube: Miten Milla Paloniemestä tuli sarjakuvapiirtäjä?
• YouTube: Nettisarjakuvista Kemissä
• YouTube: Norpatin joulutervehdys
• YouTube: Sarjakuvan Kylli-täti 2009 2/5

Huhtikuun alkupuolella lähetin haastattelukyselyitä muutamille MuroBBS:n käyttäjille, mutta ainoastaan nimimerkkillä petri6 kirjoittava henkilö vastasi. Kiireiden takia haastattelun saaminen ja artikkelin kirjoittaminen on hiukan venähtänyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En tunne Petriä, joten en osaa kertoa hänen elämästään mitään.

Petri kertoo harrastuksestaan

Aloitin setelien seuraamisen jo vuoden 2002 alussa, kun löysin linkin eräältä foorumilta. Olen aina tykännyt keräillä kaikenlaista, joten tämä oli luonnollinen jatke sille.

Olen aina käyttänyt lähes poikkeuksetta käteistä, nykyään tosin ehkä pääosin EBT:n takia, mutta samalla se myös helpottaa paljon rahankulutuksen seuraamista. Harrastaminen näkyy siinä, että pyrkii varaamaan aina tarpeeksi merkattuja seteleitä matkaan ja pistämään vaihtorahat toiselle puolelle kukkaroa.

Seuraan tarkasti seteleitä, ja pyrin merkkaamaan jokaisen saamani setelin sivustolle. Jos jokin seteli jää joskus merkitsemättä, rupeaa se jopa hieman harmittamaan.

Seteleitä minulla on tällä hetkellä 5155 ja osumia 160. Uudet osumat lämmittävät aina mieltä, tosin osumien suuri määrä on tehnyt sen, että kaikista ”arkisista” (esim. oman paikkakunnan sisäisistä ilman hauskoja kommentteja) osumista ei osaa enää nauttia samalla tavalla kuin alussa. Pisin osuma on 1527km, Brysselistä Uuteenkaupunkiin (tosin tämän setelin olen luultavasti itse tuonut Suomeen). Myös Itävaltaan minulta löytyy yksi osuma (siellä en ole koskaan käynyt).

Hyvinä puolina tietysti osumista saatava mielihyvä. Tämän lisäksi rahankäyttöä on helpompi seurata ja toimiipa EBT myös pienenä päiväkirjana paikoista, joissa on tullut käytyä.

Huonoja puolia en oikeastaan keksi, jollei lasketa sitä pientä mielipahaa, kun seteli joskus jää kirjaamatta.

Setelien kirjaaminen, seuraaminen ja kaikki sivun toiminnot ovat täysin ilmaisia.

Kannustaisin kaikkia lukijoita tutustumaan tähän harrastukseen, tätä kun voi harrastaa niin monella eri tavalla. Jotkut kirjaavat vain muutaman kukkarossaan olevan setelin, toiset taas kaikki mahdolliset, jotkut kiertävät paikkoja ja metsästävät täpliä setelikartalle jne. Kaikki ovat tervetulleita ja yhtä arvokkaita. Sinunkin lompakossasi voi olla tälläkin hetkellä seteli toiselta puolelta maailmaa.

Ensimmäinen haastateltavamme on irkistä tuttu Sonkku, joka on harrastanut kirjakrossausta (bookcrossing) vuodesta 2007 lähtien. Aluksi hän rekisteröi vain kaksi kirjaa, mutta tammikuussa vuonna 2009 hän innostui harrastuksesta enemmän. Vuonna 2010 hän alkoi paasaamaan asiasta GMH:n foorumilla ja irc-kanavalla #gmh (IRCnet). Mitään suuria tunteita hän ei ole kohdannut, mutta nappaukset (joku löytää hänen kirjansa) yllättää aina iloisesti.

Lähetin Sonkulle eilen muutamia kysymyksiä Facebookin kautta, ja tänään sain vastaukset. Nopeaa toimintaa kuten Sonkulla aina. 🙂

Kauanko olet aktiivisesti harrastanut lukemista?

Opin lukemaan ekaluokkalaisena ja siitä asti olen lukemista harrastanut. Jo pienempänä kirjoista pidin ja vanhempani saivat lukea minulle paljon.

Mitkä ovat lempikirjasi? Kategoriasi?

Olen aika kaikkiruokainen kirjojen suhteen ja luen lähes mitä vaan. Nuorten kirjoja olen lukenut viime aikoina paljon. Fantasia-kirjat ovat uusin löytöni ja niitä myös luen paljon. Ikisuosikkejani kuitenkin ovat Torey Haydenin kirjat sekä Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset -sarja, joita voin lukea usean kerran.

Koska aloitit bookcrossingin ja miksi? Miten löysit harrastuksen?

Olen rekisteröitynyt helmikuussa 2007, mutta silloin en kirjannut sivustolle kuin kaksi kirjaa enkä innostunut silloin harrastamaan. Tammikuussa 2009 olen aloittanut aktiivisesti harrastamaan. Luen paljon ja siitä syystä innostuin tästä harrastuksesta ja myöskin näin pääsin eroon kirjoista jotka olivat hyllyssäni tyhjän panttina, kun en niitä ole lukenut kuin kerran. Harrastuksen löysin aikanaan postcrossing harrastukseni kautta. Uuden heräämisen koin erään kirjafoorumin kautta.

Montako kirjaa olet lähettänyt ja vastaanottanut krossauksen kautta?

Olen vapauttanaut kaiken kaikkiaan 85 kirjaa, joista kuusi kontrolloidusti ja 79 villisti. Vapautettuja kirjoja on löydetty 22, joka sisältää nämä kontorolloidusti vapautetut eli villisti vapautetuista on löytynyt vain 16. Postin kautta lähetettyjä on vain nämä kuusi kontrolloidusti vapautettua kirjaa. Itse olen löytänyt 30 kirjaa, joista noin kymmenen on sellaisia jotka olen postin kautta saanut kontrolloituina vapautuksina. Muuta olen löytänyt jostain muualta.

Mitä tarkoittaa villi ja kontrolloitu vapautus?

Villi vapautus on sellainen joka jätetään vaan jonnekin paikkaan, ko. paikka mainitaan vapautusilmoituksessa. Kontrolloitu vapautus on taas sellainen josta on sovittu kahden krossaajan välillä.

Millaiset ”tunnukset” pistät kirjoihin, jotka kulkevat kauttasi?

Kirjoihin, jotka itse rekisteröin, laitan kanteen lapun, jossa kerrotaan, että kirja etsii lukijaa ja kehotetaan ottamaan kirja mukaan luettavaksi sekä kerrotaan että sisäkannesta löytyy lisätietoja sekä www.bookcrossing.com osoite löytyy lapusta. Sisäkanteen laitan lapun jossa kerrotaan enemmän bookcrossingista. Tässä lapussa on myös BCID, jonka avulla kirja tunnistetaan sivustolla sekä oma nimimerkkini.

Paljonko harrastukseen on mennyt rahaa?

Muutama satanen on uponnut tähän harrastukseen. Kirjat olen hankkinut alennusmyynneistä, huuto.netistä sekä kirjastojen poistomyynneistä, joissa kirjalle ei tule paljon hintaa. Myös muutamissa kirjastoissa on kirjanvaihtohyllyjä joista kirjoja saa ottaa mukaansa ilmaiseksi. Näitäkin olen hyväkseni käyttänyt.

Kuinka monta kirjaa omistat?

Omassa henkilökohtaisessa kirjahyllyssäni on noin 200 kirjaa, sen lisäksi on vielä bookcrossing-kirjat joita on suunnilleen saman verran.

Loppusanat

Kiitos Sonkku vastauksistasi. Sonkun löytää kanavalta #gmh @ IRCnet. Jos haluat aloittaa oman krossauksesi niin voit liittyä joukkoon painamalla tästä. Tuo linkki antaa Sonkulle vain mahdollisuuden nähdä moniko on tuon linkin kautta rekisteröitynyt ja moniko on käynyt tutustumassa sivuihin. Mitään todellista hyötyä tuosta linkistä ei saa, joten suosittelen käyttämään sitä jos haluatte rekisteröityä palveluun. Pieni kiitos Sonkun vaivoista.

Itse omistan 18 suomalaista ja neljä enkkulaista kirjaa. Emännällä taas on kirjoja niin paljon, että en jaksa edes alkaa laskemaan, mutta suurin osa niistä on lemmikkioppaita, Egyptijuttuja tai pelikirjoja. Romaaneita hänellä on vain muutamia. Suurin osa minun kirjoistani olisi valmiita vapautettavaksi, mutta en jaksaisi kirjoittaa kaikkiin jotain sepustusta ja päällystää. Laiska olen aina joskus. Ei tosin ole tulostintakaan eli pitäisi itse kirjoitella kaikki.