Artikkelin sisältö
Pallopeli missä pitää kaataa radan päässä olevat kymmenen keilaa vierittämällä palloa rataa pitkin. Pallon pudotus- ja lähetystekniikka tosin ei ole niin helppo, joten aloittelijalla menee usein pallo keskustan sijasta radan molemmilla puolilla sijaitsevaan ränniin. Tämä mainitsemani versio on amerikkalaisperäinen versio lajista (bowling, ten-pin) ja se on suosituin maailmalla. Keiloja on kymmenen symmetrisessä kolmiossa ja ne sijaitsevat 60 jalan mittaisen radan päässä odottamassa palloa.
Harrastuksen aseena toimii siis painava pallo. Yleensä keilahalleista löytyy 7-16 paunaa painavia palloja, joten jokaiselle pelaajalle varmaan löytyy oma kokonsa. Pallon paino pitää olla pelaajalle sopiva, koska se vaikuttaa olennaisesti pallon lähtöön.
Keilat odottavat palloa ja pelaaja on pallon valinnut. Sitten on aika lähettää pallo vierimään! Oikeakätisten pitäisi osua keilojen 1 ja 3 (ensimmäisen keilan oikea puoli) väliin kun taas vasenkätisten kannattaa tähdätä keilojen 1 ja 2 väliin (ensimmäisen keilan vasen puoli).
Jokaisella pelaajalla on kaksi yritystä kaataa keilat. Jos kaikki keilat kaatuvat ensimmäisellä yrityksellä niin toista yritystä ei tarvita (eihän siellä ole keiloja mitä kaataa). Kaikkien keilojen kaatamista kutsutaan kaadoksi. Jos keiloja jää pystyyn ensimmäisen heiton jälkeen niin keilaaja saa toisen yrityksen, ja jos pelaaja onnistuu tyhjentämään keilapöydän niin hän saa paikon. Jättö (missi, miss) tapahtuu mikäli pelaaja ei kahdella heitolla saa hoidettua kaikkia keiloja. Väärällä tavalla taskuun, keilojen väliin, osunut pallo jättää usein yhden tai kaksi keilaa pystyyn.
Keilaaminen kuullostaa todella helpolta, mutta todellisuudessa pelaajan pitää tietää mitä tekee. Satunnainen harrastaja normikeilahallilla ei tarvitse paljoa koulutusta harrastukseen, mutta ammattilaispeleissä todellinen taito näkyy. Pelaajan on osattava ottaa huomioon radan öljyprofiili ja kitkaisuus sekä saatava palloon oikea lähtö- ja tulokulma. Ammattilaiset käyttävät voimakasta kierrettä, ja oikeanlaisen kierteen saaminen palloon vaatii tekniikkaa. Tulokulmaan vaikuttavat vauhti, pyörimissuunta, pyörinnän määrä sekä pallo itse.
Pelaajan tulee pitää ns. rintamasuunta ja pallokäden kämmen keiloihin päin. Kävele kohti rataa, tähtää kohti keskimmäistä keilaa radalla näkyvien opasteiden avulla ja lähetä pallo matkaan pienellä niiauksella.
Miten pisteitä lasketaan?
Yksi sarja (erä) koostuu kymmenestä vuorosta (ruudusta). Yhdeksässä kymmenestä saa heittää kaksi kertaa, jos ensimmäinen ei ole kaato ja viimeiseen ruutuun heitetään kolme heittoa, jos ensimmäinen heitto on kaato tai toinen heitto paikko.
Jokaisesta heitosta saa kaadettujen keilojen verran pisteitä. Jos heitto on kaato, kaikki keilat alas kerralla, kyseisen ruudun pisteisiin lasketaan mukaan kahden seuraavan heiton pisteet ja paikon jälkeen lasketaan ruutuun seuraavan heiton pisteet. Pisteet kirjataan ruudulle vasta kun kaikki ruudun heitot on tehty. Maksimipisteet on 300, ja se vaatii 12 kaatoa eli jokaiseen ruutuun 30 pistettä.
Keilahalleissa on automaattinen systeemi pisteiden laskuun, joten pelaajien pitää vain kaataa keiloja ja nauttia pelistä.
Miten harrastamaan?
Keilaus on helppoa aloittaa, koska voit mennä koska tahansa keilahallille varaamaan peliaikaa. Keilaamiseen ei tarvitse kaveria, mutta yksin keilaaminen ei ole niin mukavaa kuin kaverin kanssa leikkimielisesti kisaaminen. Suosittelen kahta tai useampaa pelaajaa kerralla, mutta enintään neljä pelaajaa per rata.
Keilahallissa käytetään sisäkenkiä mitkä pitää vuokrata hallista. Normikengillä ei saa mennä pelialueelle, mutta omilla keilaukseen tarkoitetuilla kengillä saa yleensä mennä keilaamaan hallin vastaavan luvalla.
Nimet pelilaitteeseen pistetään joko itse radan vieressä tai pyydetään ratamestaria (sitä vastaavaa tyyppiä) pistämään. Nimen laittaminen ei ole vaikeaa ja kaikki tarvittava tieto näkyy ruudulta, joten turha vaivata muita tällä pikkuseikalla. Laite näyttää kenen pelaajan vuoro on heittää, joten tämänkään muistaminen ei ole ongelma.
Ennen pelin aloitusta kannattaa etsiä sopivia palloja valmiiksi.
Tasoluokittelua
Virallisia luokituksia on viisi, ja pelaajat luokitellaan niihin oman pelikeskiarvon mukaan. Keskiarvo määräytyy merkintäkilpailussa ja muissa kilpailuissa keilattujen sarjojen keskiarvon mukaan. Suomen kilpailuliitto laskee keskiarvon paikallisliittojen lähettämien tulosten pohjalta.
- M-luokka: keskiarvo 200 tai yli.
- A-luokka: keskiarvo 190 tai yli, mutta alle 200.
- B-luokka: keskiarvo 175 tai yli, mutta alle 190.
- C-luokka: keskiarvo 155 tai yli, mutta alle 175.
- D-luokka: keskiarvo alle 155. Aloittajat merkitään tähän luokkaan.
Keilaustemppuja
Tämä video näyttää hiukan keilausta käytännössä, ja samalla hiukan kivoja temppuja. Nämä eivät ole aloittelijoille tarkoitettuja temppuja vaan aloittelijoiden tulisi ainoastaan yrittää normaalisti kaataa kaikki keilat. 🙂