Sarjakuvat: haastattelussa Milla Paloniemi

Ensimmäinen kuuluisuus on suostunut haastatteluuni. Sarjisduunarina ja graafikkona tunnettu taitelija Milla Paloniemi (Wikipedia) innostui heti haastattelusta kun vihdoin sain häneen yhteyttä. Paloniemi tunnetaan parhaiten Kiroileva siili -sarjakuvasta, mutta olen nähnyt kauppojen hyllyillä myös Tassutellen -sarjakuvaa. Henk.koht. en ole siilin suuri fani, mutta seuraan aktiivisesti Paloniemen En vain OSAA! -sarjakuvaa mikä kertoo hänen elämästään sekä ottaa kantaa tärkeisiin asioihin.

Lähetin aluksi viestiä Facebookin kautta, mutta koska sieltä ei kuulunut mitään vastausta moneen päivään niin päätin sitten yrittää mailitse 25.03. mihin vastaus tulikin heti seuraavana päivänä. Milla oli valmis joko tapaamaan tai vastaamaan kysymyksiin mailitse, joten lähetin kysymykset iltasella 26.03. Myöhemmin tajusin, että olisi pitänyt sopia tapaaminen niin olisin saanut vastaukset nopeammin ja kaupan päälle vielä nimmarinkin. Alla olevassa sarjakuvassa vähän omia tuntemuksiani ensimmäisen yhteydenoton tiimoilta. Ensimmäinen oma sarjikseni. 🙂

No saatuani kysymykset lähetettyä odotin pikaista vastausta, mutta kun ei viikonkaan päästä vielä mitään kuulunut niin pistin mailitse kyselyä. Kiirusta tuntuu neidolla olevan, joten päätin kärsivällisesti vain odottaa vastauksia kysymyksiin. Lupasi hoitaa kysymykset vielä saman päivän aikana, mutta taisi unohtaa kokonaan. Noh, toinen viikko meni ilman yhteydenottoja. Kolmannella viikolla tuli pahoittelut kiireistä, ja lopulta sain vastaukset kysymyksiini.

Haastattelussa Milla Paloniemi

Lähdetään liikkeelle pakkokysymyksellä eli milloin teit ensimmäisen oikean piirrustuksesi ja sarjakuvasi?

Ei tiedä/muista tarkalleen. Mulla on selkeä muistikuva lapsuudesta, jolloin olin toosi pieni, ehkä 2 tai 3v ja pidän kädessä vahaliitua, jolla piirrän kahta ”pääjalkaista” jollekin pahviselle materiaalille. Se esitti mua ja veljeäni. Oon piirtänyt siis käytännössä niin kauan kuin oon siihen fyysisesti kyennyt. Tarinoita aloin piirtää jo myös alle kouluikäisenä. Niissä oli eläimiä. Enimmäkseen jäniksiä, joutsenia ja pitkäkorvaisia koiria. Disneyn Bambilla ja muilla piirretyillä oli varmasti jotain osuutta asioihin.

Oliko sinulla haaveammattia pienenä? Mikä se oli?

Ekoja haaveammatteja taisivat olla taitoluistelija ja balettitanssija. Olin molemmissa mielestäni ”tosi hyvä” kersana. Myöhemmin aloin haaveilla (ja haaveilen edelleen) jostain eläimiin liittyvästä ammatista.

Onko sinulla ketään esikuvaa tms?

Hevoshullu-lehden sarjakuvapiirtäjä Lena Furberg, sekä suomalainen ”sarjakuvan grand old man” Veikko ”Joonas” Savolainen.

Mikä oli ”ponnahduskivesi” kuuluisuuteen?

Kiroileva siili. Tietenkin. Se tuli suosituksi ensin netin kautta. Eka lehtijuttu tehtiin kai keväällä 2006.

Mistä kaikki ideat sarjakuviin on tullut?

Mun päästäni.

Mimmoisia välineitä käytät ja miten sarjakuvasi piirrät? Miten kuvat koneelle ja mimmoista jälkimuokkausta?

Ei mulla oo mitään vakiovälineitä. Piirrän milloin milläkin välineellä joka eteen sattuu tulemaan, ei sillä ole koskaan ollut mulle kamalan suurta merkitystä. Kokeilen jatkuvasti uusia tekniikoita. Siilejä piirrän mustalla tussilla, kuitu tai kuulakärkisellä. Olisi kiva löytää helppo ja mukava väline, joka kestäisi vähän pidempään.

Skannerina mulla on tällä hetkellä Mustek-merkkinen a3-skanneri, joskaan se ei suostu skannaamaan siististi a3:sia… Kuvat käsittelen, siis ellen oo tehnyt niitä kokonaan koneella, mitä en kylläkään juuri harrasta, Adobe Photoshop CS3:lla. Käsittely tarkoittaa Siileissä esim. skannaamista isolla resoluutiolla, roskien poistoa ja mahdollisesti sävyjen korjailua (mustemmaksi). Blogisarjiksistani ison osan ja esimerkiksi Lemmikkiin tekemäni sarjikset väritän koneella, joko käyttäen hiirtä tai väritystyökalua. En ole kovinkaan hyvä kuvankäsittelyssä tai teknisissä asioissa muutenkaan, mutta pärjäilen.

Oletko käyttänyt tietokoneeseen liitettävää piirustusalustaa?

En ole koskaan käyttänyt. Kerran kokeillut. Piirrän mieluumin muualla kuin koneen ääressä. Se on paras osa työssäni, sitä voi tehdä melkein missä vaan.

Mitkä ovat suurimmat saavutuksesi sarjakuva-alalla?

En mä oikein tiedä. Mä en oo oikeastaan vielä saavuttanut sellaista, mihin olisin todella pyrkinyt. Suomen myydyimmäksi yltäneen kirjan tekeminen saattaa olla jonkinlainen saavutus, mutta en ole siitä oikeastaan kovin ylpeä. Kiitollinen, tottakai. Mutta en niinkään koe sen olevan mikään unelmieni täyttymys. Suuri saavutukseni voisi olla esimerkiksi useita vuosia työstämäni pitkä sarjakuvanovelli, johon olisin käyttänyt aikaa ja vaivaa niin paljon, että tarvitsisin todella lomaa sen jälkeen. Sellainen on kyllä aluillaan, mutta se ilmestynee sitten vasta vuosien päästä, täydellisenä. Siilin kanssa koen päässeeni jotenkin liian helpolla.

Mistä tuli idea norpatin ”En vaa osaa” -sarjisblogiin? Paljonko blogilla on aktiivisia lukijoita?

En tiedä paljonko sillä on lukijoita. En koskaan seuraa minkään sarjakuvieni lukijamääriä tai myyntitilastoja aktiivisesti. Pääasia, että edes JOKU lukee julkaistun sarjakuvan, silloin ”tehtävä on suoritettu”. Idea blogiin tuli muilta piirtäjiltä. Reetta Laitisella oli esimerkiksi sarjisblogi ennen minua, joten innostuin itsekin ajatuksesta ja päätin lopettaa kokonaan aiemmin pitämäni kirjoitusblogin. Löysin uuden tavan avautua, enkä oo toistaiseksi katunut hetkeäkään blogin perustamista vaikka se on välillä ollut rankempaakin ja usein tekee mieli poistaa varsinkin alkuaikojen merkintöjä. Lausahdus ”En vaan osaa!” kertoo kaiken olennaisen persoonastani ja tavastani elää ja olla. 🙂

Mitä hyvä sarjakuva vaatii?

Hyvä sarjakuva tuntuu sekä tekijässä ja lukijassa. Kuvasta näkyy millaisella mielellä/intohimolla se on tuotettu ja onnistuu välittämään lukijalleen/katsojalleen jotain samaa. Tämä on minun määritelmäni hyvästä sarjakuvasta. On toki niitäkin, jotka pitävät sarjakuvista, joita tehdessä yksi ideoi, toinen piirtää, kolmas tussaa ja neljäs värittää.

Mimmoisia vinkkejä antaisit harrastuksesta kiinnostuneille?

Jatkaa sitä. Nauttii siitä.

Mitä mieltä olet minun ensimmäisestä sarjakuvasta? Mikä on hyvää ja mikä huonoa? Miten pitäisi parantaa?

Ekaksi sarjikseksi tosi hieno! Ilmeet hallussa ja ”hahmonkin” tunnistaa samaksi kaikissa ruuduissa. Piirrosjälki on hieman hakevaa vielä, mutta piirtämällä paljon ja nauttimalla piirtämisestä se rentoutuu ja muokkautuu varmemmaksi (hankala selittää, se pitää kokea

ja nähdä). Eri välineitä kannattaa myös kokeilla ja eri papereita. Luonnoskirjan kantaminen mukana ja tekemällä piirtämisestä

jokapäiväisen harrasteen oppii paljon ja vähän kuin huomaamatta.

Miten minusta tulisi hyvä sarjakuvapiirtäjä?

Eli lyhyesti: piirtämällä paljon ja kokeilemalla uutta kokoajan. Ja hyväksymällä se, ettet koskaan oikeastaan ole ”valmis.” Aina voi oppia uusia juttuja.

Mitä kirjallisuutta tai nettisivustoja suosittelisit uusille harrastajille?

Mari Ahokoivun Sarjakuvantekijän opas (Googlen haku) on tosi hyvä ja selkeä opas, varsinkin nuoremmille tekijöille (opastajakin on nuori). Sarjiksia

kannattaa katsella ja lueskella avoimin mielin kaikenlaisia, tarkkailla piirrostyyliä ja kerrontatapaa. Vaikutteitakin saa vapaasti ottaa, kunhan ei omaksu täysin jonkun muun tyyliä. Kvaak.fi:stä (linkki) löytyy paljon vinkkejä ammattilaisilta ja ammattitaidottomilta (siellä voi myös haukkua tai kehua muiden sarjiksia ;))

Haluaisitko lähettää terkkuja lukijoille?

Tärkeintä ei ole että osaa, vaan se, että haluaa. Mun motto 😉

Kiroileva siili

Kiroileva siili sai julkisuutta pahan sisunsa ja kauhian kiroilunsa ansiosta. Mahtoiko tämä sarjis tulla taiteilijan patoutuneiden tunteiden seurauksena? Sarjakuva sai huomiota tammikuussa 2007 Ilta-Sanomien kuukauden kotimaisena sarjakuvana, jolloin omakustanteena julkaistu ’Kiroileva siili’ -albumi nousi Akateemisen kirjakaupan alkuvuoden 2007 myydyimmäksi sarjakuva-albumiksi. Helmikuussa 2007 Sammakko julkaisi kovakantisen Kiroileva siili -kokoelman mikä nousi Suomen myydyimmäksi kirjaksi sekä pysyi koko kevään yhtenä Suomen myydyimmistä kirjoista. Kemin sarjakuvapäivillä 2007 sarjakuvapiirtäjä Milla Paloniemi palkittiin Strippi-Lempi-palkinnolla ’Kiroileva siili’ -sarjakuvastaan. Vuonna 2008 sarjakuva voitti ensimmäisen Sarjakuva-Finlandia-palkinnon.

Kiroileva siili koristaa nykyään paitoja, mukeja, autoja ja ties mitä muuta. Legenda!

Sarjakuvat: haastattelussa Milla Paloniemi

Haastattelussa Milla Paloniemi

Kiroileva siili

Milla netissä

Yksi vastaus artikkeliin “Sarjakuvat: haastattelussa Milla Paloniemi”