Sarjakuva on esitys, jossa joukko perättäisiä kuvia muodostaa yhtenäisen tarinan. Kuvissa saattaa olla kirjoitettua tekstiä puhekuplien ja kuvatekstien muodossa. Yleisimmät sarjakuvan tyypit ovat sanomalehtistripit, sarjakuvalehdet ja -albumit sekä netistä tutut sarjakuvablogit.
Sarjakuvien juuret ovat elokuvien tavoin vankasti populaarikulttuurissa, mutta nykyään valtavirtasarjakuvan ohella elää myös ei-kaupallinen ja kokeileva sarjakuva. Aiheiltaan vakavampia ja juonenkehittelyltään monimutkaisempia sarjakuvia on kutsuttu nimellä graafinen novelli tai graafinen romaani.
Sarjakuvan tekeminen alkaa päähenkilöiden miettimisestä ja käsikirjoituksesta. Jos hahmot ovat jo olemassa niin osaavat sarjakuvapiirtäjät voivat vain alkaa piirtämään tunteella ja sponttaanisesti. Hyvät sarjakuvat kuitenkin kaipaavat jonkinmoista käsikirjoitusta ellei sarjakuvat kerro omasta elämästä.
Paras tapa piirtää sarjakuvaa on ensin tehdä luonnos lyijykynällä minkä päälle piirretään siveltimellä tai tussilla. Luonnokset voidaan myös tussata valopöydän avulla toiselle paperille jolloin luonnos jää alkuperäiseen muotoonsa. Kuvat voi jättää mustavalkoiseksi tai värittää, mutta jälkimmäinen tapa tuo enemmän elävyyttä ja tekee sarjakuvasta hienompaa. Nykyään kuvat kannattaa skannata tietokoneelle ja värittää grafiikkaohjelmalla. On olemassa myös piirtolevyjä minkä avulla voi piirtää suoraan koneelle.
Sarjakuvan piirtämiseen voidaan käyttää tavallisten huopa- ja lyijykynän (jota usein käytetäänkin vain luonnosteluun) sijaan myös sivellintä ja tussiteriä. Jotkut sarjakuvataiteilijat käyttävät ainoastaan sivellintä. Siveltimellä saa aidompaa jälkeä, mutta sen käyttäminen vaatii enemmän taitoa. Tussiterällä saa aikaiseksi vaihtelevaa viivaa, joskin sitä pitää aika ajoin kastaa mustepulloon. Tällöin täytyy kuitenkin varautua tekemään korjauksia (käyttämällä korjausnestettä), sillä tussi saattaa levitä tai roiskua paperille. Paperin olisi hyvä olla kovapintaista. Sarjakuvaa voi jälkeenpäin muokata erilaisilla laitteilla.
Kolmiulotteinen sarjakuva?
Kolmiulotteisen vaikutelman synnyttävää sarjakuvaa voidaan tehdä kahdella tekniikalla: joko värillisten lasien avulla tai ns. vapaan tuijotuksen menetelmällä. Ensiksi mainitussa on silmälaseissa sininen ja punainen linssi eri silmille, ruudut piirretään hiukan erilaisina ko. väreillä. Vapaan tuijotuksen (free view) menetelmässä kuvat piirretään samoilla väreillä, mutta niistä tehdään kaksi hiukan erilaista ruutua vierekkäin ja katsotaan harittaen.
Kolmiulotteista sarjakuvaa on tehty verraten vähän ja lähinnä kokeiluina. Amerikkalainen ”Spirit”-sarjakuva julkaistiin 1980-luvulla värillisten lasien menetelmällä yhden tarinan verran. Suomessa ensimmäinen kolmiulotteinen sarja (kuvat liittyivät juonellisesti toisiinsa) ilmestyi ”Elämäntapainsinöörien ihmeellinen maailma”-albumissa vuonna 2004 aiheena liito-orava (free view-menetelmä). Suomessa ilmestyi vuonna 1955 ensimmäinen värillisten lasien avulla katsottava kolmiulotteinen sarjakuva Jännä-Jussi lehdessä. Sarjakuvan oli piirtänyt Rolf Kauka. Lehden mukana olivat puna-siniset lasit. Lisäksi lehdessä oli sivun mittainen opastus 3-ulotteisuudesta ja lasien käytöstä.