Sulkapallo

Sulkapallo on mailapeli, jota pelaa vastakkain kaksi pelaajaa (kaksinpeli) tai kaksi paria (nelinpeli). Nelinpeliä, jossa parin muodostaa mies ja nainen, kutsutaan sekanelinpeliksi. Sulkapallossa tarkoitus on pelata palloa verkon yli vastapuolen rajojen sisälle, siten että vastustaja ei saa palautetuksi palloa takaisin.

Välineistöä: Sulkapallo

Harrastelijakäytössä harvemmin näkee aidoista sulista tehtyjä palloja, ja kestävyydenkin takia on suositeltavaa tyytyä normaaliin muoviversioon jos pelaaminen on enemmän kaveriporukan tapaamista ja mukavaa yhdessäoloa kuin kilpailemista tai turnaukseen harjoittelua.

Suomen Wikipedian mukaan muovipallo on hinnaltaan hiukan aitosulkaista kalliimpi, mutta muoviversio on paljon kestävämpi. Muovipallo ei yllä aidon sulkapallon tasolle pelitaktiikan kannalta oleellisen hidastuvuuden osalta.

Pallon lentoon vaikuttavat lämpötila ja ilmanpaine, joten sulkapalloja joudutaan valmistamaan nopeudeltaan erilaisia. Nopeusluokituksia on useita, mutta Suomessa käytetään nopeusluokitusta 77 tai 78.

Aidoista sulista tehdyssä pallossa on ohuella nahalla päällystettyyn, korkista valmistettuun nuppiin liitetty 16 hanhen- tai ankansulkaa. Pallon paino on 4,74-5,50 grammaa. Virallisissa kilpailuissa käytetään yksinomaan aitosulkaisia palloja. Säännöt tuntevat myös kokonaan tai osittain keinoaineista valmistetut pallot. Parhaissa niistä on nuppi kuten aitosulkaisissa palloissa, mutta siihen on istutettu yhtä kappaletta oleva, sulkia jäljittelevä hame.

Sulkaiset pallot maksavat halleissa ja urheiluliikkeissä (joista niitä harvoin löytyy) tyypillisesti alle ja yli 20€/tuubi (=12 palloa). Halleilla niitä joskus myydään yksittäinkin.

Välineistöä: Maila

Verkkomaila, joka on valmistettu hiilikuidusta ja painaa noin 85-95 grammaa. Jotkut mailat voivat olla titaania tai alumiininen kehys ja hiilikuituinen varsi. Uusimmissa mailoissa on nanoteknologiaa mikä mahdollistaa paremmat ominaisuudet.

Satunnaiselle harrastajalle ei ole paljoa väliä mimmoisella mailalla pelaa, koska heidän tekniikkansa ja pelityylinsä eivät välttämättä ole niin hyviä, että paremmasta mailasta olisi todellista apua. Harrastajille sopivia mailoja saa noin 20-100 euron hintaan. Joskus valmistajien logo mailassa lisää hintaa ja hintahaarukka nousee 200 euron tienoille.

Mailan alaosassa on päällysnauha eli ns. grippi. Tämä on kulutustavaraa eikä uudessa mailassa ole välttämättä kovin hyvää päällystettä. Vanhan kuluneen gripin päälle voi kääriä uuden päällysteen. Grippi on nopeasti kuluva ja se pitää uusia muutaman kymmenen pelitunnin välein. Gripin pitokyky on pelituntuman kannalta hyvin tärkeä, joten turha säästellä kun päällyste maksa vain muutaman euron.

Silmälasit vaikeuttavat pelaamista

Sulkapallossa pelaajat liikkuvat nopeasti ja joutuvat hyppimään sekä loikkimaan paljon. Silmälasit ei valitettavasti pysy pelajaan päässä kovinkaan hyvin. Sulkapallossa kannattaakin käyttää piilolinssejä. Piilolinssit kannattaa hankkia verkosta, klikkaa seuraavia linkkejä, niin pääset hyville piilolinssi-sivuille piilolinssit netistä ja halvat kertakäyttölinssit .

Kenttä

Sulkapallokentän pituus on 13.40 metriä, leveys kaksinpelissä 5.18 metriä ja nelinpelissä 6.10 metriä. Kentän merkityille rajoille putoava pallo on kentän rajojen sisäpuolella. Kenttäpuoliskon takaosa on lisäksi jaettu kahteen syöttöruutuun. Kenttäpuoliskot erottava verkko on laidoilta 155 cm korkea ja keskeltä 152.4 cm. Verkkopylväiden tulee olla nelinpelisivurajojen kohdalla. Alusta on parhaimmillaan joko erityisesti lajia varten valmistettu muovimatto tai hyvä joustoparketti.

Harrastelijat voivat pelata myös ulkona, mutta tuuli vaikuttaa paljon pelin luonteeseen, koska sulkapallo lähtee helposti tuulen mukaan.

Pisteiden lasku

Säännöistä ja pisteiden laskusta päättää kansainvälinen sulkapalloliitto IBF, mutta harrastuspeleissä voi pelata myös omilla säännöillä. Virallisen säännön mukaan jokaisesta syötöstä tulee piste ja erä pelataan 21 pisteeseen. IBF päätti virallisesta säännöstä 06.05.2006 ja Suomeen se tuli virallisesti 09.06.2006.

  • Otteluvoittoon tarvitaan kahden erän voitto.
  • Ensimmäisenä 21 pistettä saanut voittaa erän.
  • Pallon voittanut lisää yhden pisteen tulokseensa.
  • Mikäli tilanteeksi tulee 20-20, voittaa erän se, joka jatkossa ensiksi saa kahden pisteen eron.
  • Mikäli tilanteeksi tulee 29-29, voittaa erän se, joka voittaa 30. pisteen.
  • Erän voittanut aloittaa seuraavan erän syötöt.
  • Kun toinen saavuttaa 11 pistettä pidetään 60 sek. tauko.
  • Ensimmäisen ja toisen erän välillä pidetään puolentoista minuutin tauko, ja mahdollisella toisella erätauolla pidetään viiden minuutin tauko.
  • Nelinpelissä on vain yksi syöttövuoro/puoli.
  • Nelinpelissä takasyöttöraja ja sitä koskevat säännöt pidetään ennallaan.
  • Syöttöruudun määrää kaksinpelin tapaan se onko parilla parillinen vai pariton määrä pisteitä.
  • Pelaajat vaihtavat syöttöruutua vain jos saavat omasta syötöstä pisteen. Kaikissa muissa tapauksissa pelaajat pysyvät paikoillaan niissä syöttöruuduissaan, joissa he olivat edellistä syöttöä annettaessa.

Syöttäminen

Syötön suorittaa se, joka on voittanut edellisen pallon eli syöttövuoro vaihtuu aina vastustajalle jos pallo jää sinun puolellesi rajojen sisäpuolelle.

Syöttö voidaan lyödä joko pitkänä ja korkeana syöttöruudun takalaitaan tai matalana ja lyhyenä syöttöruudun etulaitaan. Nelinpelissä yleensä käytetään lyhyttä ja kaksinpelissä pitempää.

Syöttö suoritetaan oikeanpuolisesta syöttöruudusta jos syöttäjällä on parillinen määrä pisteitä tai nolla pistettä. Parittoman pistemäärän sattuessa kohdalle syöttäjä syöttää vasemmalta puolelta. Nelinpelissä syöttäjän tulee syöttää aina ristiin eli oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle.

Syöttäjän mailan on osuttava palloon kun pallo on syöttäjän vyötärön alapuolella.

Pelitaktiikkaa

Paras strategia pelissä on iskeä sulkapalloa niin, että se ylittää verkon eli sen saaminen vastustajan alueelle. Mitä tahansa teetkin niin älä anna sulkapallon pudota omalle puolellesi rajojen sisäpuolelle. Tämä on estettävä kaikin mahdollisin keinoin (mailalla). Jos et ole selvillä kaikista lyöntinimikkeistä ja taktiikoista niin isket vain palloa siinä kulmassa, että se menee verkon toiselle puolelle. Vastustajalle ikävimmät pallot ovat ihan rajan tai verkon viereen putoavat pallot sekä aivan takarajalle isketyt.

Sulkapallon lentorata vaikuttaa pelin luonteeseen eniten. Lentorata pitää laskea nopeasti ja miettiä siihen toimiva vastakeino ennen kuin sulkapallo on kohdalla. Sulkapallo voi lähteä liikkeelle hyvin nopeasti tai erittäin hitaasti, joten pelaaminen muuttuu koko ajan iskujen voimakkuuden ja kulman mukaan.

Kaksinpeli osaaville on rankkaa, koska paras taktiikka pelaamiseen on vastustajan liikuttaminen sekä oma liikkuminen. Liikkuttamisen tarkoitus on saada vastustaja tekemään kohtalokkaan virheen. Tyypillinen virhe on huono palautus, johon on helppo vastata esimerkiksi iskulyönnillä, tai joka menee pelialueen rajojen ulkopuolelle. Koska vastustajaa pyritään liikuttamaan, käytetään kaksinpelissä paljon iskulyöntejä ja drop-lyöntejä.

Nelinpelissä liikkuminen on vähäisempää, koska pelaajat voivat pitää kenttää paremmin hallussaan. Jotkut pelaavat vain omilla puolillaan, jotkut pitävät etu- ja takakenttää hallittuna ja toiset taas hyppivät toistensa alueelle miten sattuu sulkapallon mukaan. Oikea taktiikka olisi varmaan olla hyökätessä peräkkäin ja puolustaessa rinnakkain. Nelinpelissä on tyypillistä nopeat pallorallit ja alhaisemmat lyönnit.

Lyöntisanastoa

Clear (peruslyönti)
Lyönti, jonka tarkoitus on saada sulkapallo menemään korkealla takakentältä takakentälle. Lyönti valmistelee tilannetta, jossa itse pystyy hyökkäämään iskulyönnillä. Tilanne syntyy jos vastustaja ei kykene palauttamaan sulkapalloa riittävän vaikeana takaisin. Clear toimii hyökkäys- ja puolustuslyöntinä; hyökkäys nopeana ja matalana tai puolustus korkeana ja hitaampana.

Smash (iskulyönti)
Nopea lyönti, joka suuntautuu alaspäin. Erittäin hyvä lyönti lähellä verkkoa, ja nopeuden takia vastustajan on hankala palauttaa palloa. Erittäin hyvä lopetusisku kun vastustaja on palauttanut pallon takakentältä.

Drop (pudotus)
Nämä ruikut ovat ärsyttävimpiä palloja koko pelissä. Taka- tai etukentältä lyödään niin, että pallo putoaa vastustajan etukentälle, mieluusti ihan verkon viereen. Aloittelijat ja osa kokeneistakin harrastajista mokaa usein tämän palautuksen jos se tehdään oikein ja oikeaan aikaan. Jos lyöntiin haluaa yllätystä niin kehon liikkeiden tulisi kertoa Clear-lyönnistä eli vastustaja varautuu juoksemaan takakentälle kun pallo onkin tulossa etukentälle.

Lob (nosto)
Koholyönti, joka palauttaa pallon verkolta takakentälle. Antaa pelaajalle aikaa valmistautua.

Drive (laakalyönti)
Nelinpelissä yleinen laakalyönti, jonka tarkoitus on estää vastustajaa saamasta hyökkäysvuoroa. Pallo lyödään vartalon edestä nopealla lyönnillä ilman vartalonkiertoa. Lyönti vaatii nopeaa reaktioita ja käden liikettä. Kun Lob ei ole hyväksyttävissä..

Miten peli sai alkunsa?

Battledore and Shuttlecock ja Jeu de Volant olivat sulkapallon alkumuotoja, pelejä jossa pelaajat yrittivät pitää palloa mahdollisimman kauan ilmassa. Englantilaiset sotilaat veivät pelin Intiaan, jossa peli sai verkon ja pisteidenlaskun. Intiassa peliä kutsuttiin nimellä Poona samannimisen intialaisen varuskuntakaupungin (nykyään Pune) mukaan. Poona kulkeutui upseerien mukaana Englantiin ja kehittyi siellä nykyiseen muotoonsa 1800-luvun loppupuoliskolla. Poonasta tuli ’Badminton Battledore’ kun Beaufordin herttuan joukot kehittivät peliä. Ensimmäiset säännöt ilmestyivät 1860, mutta lopullisen muotonsa peli sai vuonna 1901, jolloin siihen asti tiimalasinmuotoinen kenttä sai nykyiset muotonsa ja mittansa. Sulkapallo oli ensimmäisen kerran olympialaisissa näytöslajina vuonna 1972 ja olympialaisten viralliseksi lajiksi se hyväksyttiin vuonna 1992.

Suomen Sulkapalloliitto perustettiin 1954. Sulkapallo eli hiljaiseloa Suomessa pitkään, mutta 80-luvun lopulla harrastajamäärät kasvoivat. Tähän nousuun lienee melkoisesti vaikuttanut Pontus Jäntin kansainvälinen menestys. Jäntti voitti aktiiviurallaan Suomen mestaruuden kahdeksan kertaa, joista seitsemän peräkkäin vuosina 1987-1993. Viimeinen mestaruus tuli vuonna 1998.

Vuoden 2005-2006 liikuntatutkimuksen mukaan sulkapalloa pelataan Suomessa noin 20% enemmän kuin tennistä, squashia ja pöytätennistä yhteensä.

Englantilainen video pelaamisesta

Aiheesta muualla

Keilaus

Pallopeli missä pitää kaataa radan päässä olevat kymmenen keilaa vierittämällä palloa rataa pitkin. Pallon pudotus- ja lähetystekniikka tosin ei ole niin helppo, joten aloittelijalla menee usein pallo keskustan sijasta radan molemmilla puolilla sijaitsevaan ränniin. Tämä mainitsemani versio on amerikkalaisperäinen versio lajista (bowling, ten-pin) ja se on suosituin maailmalla. Keiloja on kymmenen symmetrisessä kolmiossa ja ne sijaitsevat 60 jalan mittaisen radan päässä odottamassa palloa.

Harrastuksen aseena toimii siis painava pallo. Yleensä keilahalleista löytyy 7-16 paunaa painavia palloja, joten jokaiselle pelaajalle varmaan löytyy oma kokonsa. Pallon paino pitää olla pelaajalle sopiva, koska se vaikuttaa olennaisesti pallon lähtöön.

Keilat odottavat palloa ja pelaaja on pallon valinnut. Sitten on aika lähettää pallo vierimään! Oikeakätisten pitäisi osua keilojen 1 ja 3 (ensimmäisen keilan oikea puoli) väliin kun taas vasenkätisten kannattaa tähdätä keilojen 1 ja 2 väliin (ensimmäisen keilan vasen puoli).

Jokaisella pelaajalla on kaksi yritystä kaataa keilat. Jos kaikki keilat kaatuvat ensimmäisellä yrityksellä niin toista yritystä ei tarvita (eihän siellä ole keiloja mitä kaataa). Kaikkien keilojen kaatamista kutsutaan kaadoksi. Jos keiloja jää pystyyn ensimmäisen heiton jälkeen niin keilaaja saa toisen yrityksen, ja jos pelaaja onnistuu tyhjentämään keilapöydän niin hän saa paikon. Jättö (missi, miss) tapahtuu mikäli pelaaja ei kahdella heitolla saa hoidettua kaikkia keiloja. Väärällä tavalla taskuun, keilojen väliin, osunut pallo jättää usein yhden tai kaksi keilaa pystyyn.

Keilaaminen kuullostaa todella helpolta, mutta todellisuudessa pelaajan pitää tietää mitä tekee. Satunnainen harrastaja normikeilahallilla ei tarvitse paljoa koulutusta harrastukseen, mutta ammattilaispeleissä todellinen taito näkyy. Pelaajan on osattava ottaa huomioon radan öljyprofiili ja kitkaisuus sekä saatava palloon oikea lähtö- ja tulokulma. Ammattilaiset käyttävät voimakasta kierrettä, ja oikeanlaisen kierteen saaminen palloon vaatii tekniikkaa. Tulokulmaan vaikuttavat vauhti, pyörimissuunta, pyörinnän määrä sekä pallo itse.

Pelaajan tulee pitää ns. rintamasuunta ja pallokäden kämmen keiloihin päin. Kävele kohti rataa, tähtää kohti keskimmäistä keilaa radalla näkyvien opasteiden avulla ja lähetä pallo matkaan pienellä niiauksella.

Miten pisteitä lasketaan?

Yksi sarja (erä) koostuu kymmenestä vuorosta (ruudusta). Yhdeksässä kymmenestä saa heittää kaksi kertaa, jos ensimmäinen ei ole kaato ja viimeiseen ruutuun heitetään kolme heittoa, jos ensimmäinen heitto on kaato tai toinen heitto paikko.

Jokaisesta heitosta saa kaadettujen keilojen verran pisteitä. Jos heitto on kaato, kaikki keilat alas kerralla, kyseisen ruudun pisteisiin lasketaan mukaan kahden seuraavan heiton pisteet ja paikon jälkeen lasketaan ruutuun seuraavan heiton pisteet. Pisteet kirjataan ruudulle vasta kun kaikki ruudun heitot on tehty. Maksimipisteet on 300, ja se vaatii 12 kaatoa eli jokaiseen ruutuun 30 pistettä.

Keilahalleissa on automaattinen systeemi pisteiden laskuun, joten pelaajien pitää vain kaataa keiloja ja nauttia pelistä.

Miten harrastamaan?

Keilaus on helppoa aloittaa, koska voit mennä koska tahansa keilahallille varaamaan peliaikaa. Keilaamiseen ei tarvitse kaveria, mutta yksin keilaaminen ei ole niin mukavaa kuin kaverin kanssa leikkimielisesti kisaaminen. Suosittelen kahta tai useampaa pelaajaa kerralla, mutta enintään neljä pelaajaa per rata.

Keilahallissa käytetään sisäkenkiä mitkä pitää vuokrata hallista. Normikengillä ei saa mennä pelialueelle, mutta omilla keilaukseen tarkoitetuilla kengillä saa yleensä mennä keilaamaan hallin vastaavan luvalla.

Nimet pelilaitteeseen pistetään joko itse radan vieressä tai pyydetään ratamestaria (sitä vastaavaa tyyppiä) pistämään. Nimen laittaminen ei ole vaikeaa ja kaikki tarvittava tieto näkyy ruudulta, joten turha vaivata muita tällä pikkuseikalla. Laite näyttää kenen pelaajan vuoro on heittää, joten tämänkään muistaminen ei ole ongelma.

Ennen pelin aloitusta kannattaa etsiä sopivia palloja valmiiksi.

Tasoluokittelua

Virallisia luokituksia on viisi, ja pelaajat luokitellaan niihin oman pelikeskiarvon mukaan. Keskiarvo määräytyy merkintäkilpailussa ja muissa kilpailuissa keilattujen sarjojen keskiarvon mukaan. Suomen kilpailuliitto laskee keskiarvon paikallisliittojen lähettämien tulosten pohjalta.

  • M-luokka: keskiarvo 200 tai yli.
  • A-luokka: keskiarvo 190 tai yli, mutta alle 200.
  • B-luokka: keskiarvo 175 tai yli, mutta alle 190.
  • C-luokka: keskiarvo 155 tai yli, mutta alle 175.
  • D-luokka: keskiarvo alle 155. Aloittajat merkitään tähän luokkaan.

Keilaustemppuja

Tämä video näyttää hiukan keilausta käytännössä, ja samalla hiukan kivoja temppuja. Nämä eivät ole aloittelijoille tarkoitettuja temppuja vaan aloittelijoiden tulisi ainoastaan yrittää normaalisti kaataa kaikki keilat. 🙂

Aiheesta muualla